Kuninkaiden kulta ja puhuvat rummut
Luvut

Esi-isät afrikkalaisissa yhteisöissä
Afrikan vanhat kuningaskunnat
Kultaesineet vallan symboleina
Puhuvien rumpujen sanoma
Afrikan perintö uudessa maailmassa

EtusivulleOpettajan ohjeetTekijätLähdeluetteloLinkit  

Afrikan perintö uudessa maailmassa

Kysymykset luvun sisällöstä. Latinalaisen Amerikan afrikkalaisuus Afrikkalaisia jumalia Brasiliassa Rituaaliesineistön samankaltaisuus Orjakaupan juuret

Orjakaupan juuret

Kuva 1: Kulkue suuntaamassa meren rantaan homowo-juhlan aikana. Ghana, Accra 1986.

Nykyisen Ghanan alueen kultarikkaudet vaikuttivat merkittävästi siihen että alueelle kehittyi varhain useita voimakkaita valtioita. Akan-kansaan kuuluvat kauppiaat kävivät kultakauppaa Songhain imperiumin (nykyisen Malin alueella), pohjoisnigerialaisten hausa-kaupunkien, sekä 1400-luvun loppupuolelta lähtien myös eurooppalaisten kanssa. Vuonna 1482 portugalilaiset rakensivat nykyisen Ghanan rannikolle Elminan linnoituksen, Guinean lahden ensimmäisen kauppa-aseman, jonka myötä rannikkoa alettiin kutsua Kultarannikoksi (Gold Coast). 1500-luvun alkupuolella akan-kauppiaat ostivat kullallaan orjia portugalilaisilta. Akanit käyttivät orjatyövoimaa kultakaivoksilla ja maanviljelyksessä, jota varten orjat raivasivat suuria metsäalueita viljelysmaaksi.

Kuva 2: Cape Coastin linnake, josta Elminan tavoin lähetettiin orjia laivalla yli Atlantin. Ghana, Cape Coast 1986.

Atlantin ylittävä orjakauppa kiihtyi 1600-luvulle tultaessa ja Elminan linnoitus tuli surullisen kuuluisaksi yhtenä Atlantin orjakaupan merkittävimmistä markkinapaikoista, jonne paikalliset afrikkalaiset päälliköt ja kuninkaat kokosivat orjia myydäkseen heidät portugalilaisille ja sittemmin hollantilaisille, englantilaisille, ranskalaisille ja jopa ruotsalaisille ja tanskalaisille orjakauppiaille, jotka edelleen toimittivat orjat sokeriruoko- ja puuvillaviljelmilleen valtameren takaisille siirtomaa-alueilleen. Sokerin kysynnän kasvu ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen heikko vastustuskyky eurooppalaisten mukanaan tuomille sairauksille johti työvoimapulaan siirtomaissa. Afrikkalaisia pidettiin erinomaisina työläisinä; he olivat tottuneet trooppiseen ilmastoon ja maanviljelykseen.

Kuva 3: Salvador da Bahían satama, johon laivat saapuivat tuodessaan orjia Afrikasta. Taustalla Mercado Modelo, Salvador da Bahía, Brasilia 1963–72. Orjakaupasta muodostui niin kutsuttu kolmiokauppa. Eurooppalaiset kauppiaat ostivat afrikkalaisilta kuninkailta ja päälliköiltä orjia kankailla, lasihelmillä, alkoholilla, hevosilla ja aseilla. Orjat kuljetettiin orjalaivoilla erityisesti Etelä-Amerikan ja Karibian alueelle, missä heidät myytiin työvoimaksi plantaaseille ja kaivoksiin. Vastikkeeksi orjista kauppiaat saivat orjatyövoiman tuotteita – sokeria, puuvillaa, melassia, tupakkaa ja rommia – myytäväksi edelleen kalliilla hinnalla eurooppalaisille ostajille. Viikkoja kestävien merimatkojen ajaksi orjat teljettiin, ja usein kahlittiin, ahtaisiin tiloihin laivan alakansille. Mahdollisesti jopa joka kuudes orja menehtyi Atlantin ylityksen aikana. Arvellaan, että 1500-1800 lukujen välisenä aikana Afrikasta vietiin Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan noin 10-12 miljoonaa orjaa.

Seuraava alaluku >