Kuninkaiden kulta ja puhuvat rummut
Luvut

Esi-isät afrikkalaisissa yhteisöissä
Afrikan vanhat kuningaskunnat
Kultaesineet vallan symboleina
Puhuvien rumpujen sanoma
Afrikan perintö uudessa maailmassa

EtusivulleOpettajan ohjeetTekijätLähdeluetteloLinkit  

Afrikan perintö uudessa maailmassa

Kysymykset luvun sisällöstä. Latinalaisen Amerikan afrikkalaisuus Afrikkalaisia jumalia Brasiliassa Rituaaliesineistön samankaltaisuus Orjakaupan juuret

Latinalaisen Amerikan
ja Karibian afrikkalaisuus

Kuva 1: Juhlan Marian kuolonuneen nukkumisen ja taivaaseen ottamisen kunniaksi järjestää uskonnollinen seura, jonka jäsenet ovat naisia ja afrikkalaista syntyperää. Juhlamessun pitävät papit ovat afrikkalaista syntyperää. Kuva on kolmannen päivän kulkueesta, jossa patsasta kannetaan kaupungin läpi yhtyeen soittaessa iloista musiikkia. Cachoeira, Brasilia 1963–72.

Kuva 2: Espanjalaiset valloittajat pitivät Haitia, silloista Hispaniolan saarta, paratiisimaisena. Haiti/Dominikaaninen tasavalta 1990. Latinalaisen Amerikan afrikkalaisista ensimmäiset tuotiin työvoimaksi Hispaniolan eli nykyisen Haitin ja Dominikaanisen tasavallan saarelle vuonna 1502. Paratiisimaisen saaren alkuperäisväestö, arawakit, alkoi nopeasti pienentyä, mikä sai espanjalaiset tuomaan lisää afrikkalaisia työvoimaksi. Vähitellen afrikkalaisia tuotiin myös muille saarille espanjalaisten valloituksen edetessä. Etelä-Amerikan mantereella Kolumbia sai ensimmäiset orjansa vuonna 1533, ja orjia tuotiin myös mm. Ecuadoriin ja Venezuelaan. Sokerintuotannon noustessa tärkeäksi englantilaisten hallinnoima Jamaika ja portugalilaisten hallinnoima Brasilia nousivat merkittäviksi orjakaupan kohdemaiksi.  Haiti itsenäistyi monista orjakapinoista viimeisen onnistuttua vuonna 1804.

Kuva 3: Kolumbiassa mustaihoinen väestö kannattelee Afrikan perintöä mm. tansseissaan. Kolumbia 1960–61. Uudessa maailmassa afrikkalaiset uskonnot saivat monia muotoja, joita orjien isännät useimmiten pyrkivät tukahduttamaan. Haitilla katolilaisuuden rinnalla keskeiseen asemaan nousi vodou-uskonto. Muita alueen afrikkalaisia uskontoja ovat esim. obeah, santería, Jamaikan cumina tai pocomania, ja Brasilian candomble ja umbanda. Myös jotkut herätyskeskeiset kristilliset liikkeet sisältävät Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen uskon lisäksi paljon afrikkalaisia uskomuksia hengistä. Uskonnon lisäksi orjien ja heidän jälkeläistensä omaehtoisen kulttuurin ilmenemismuotoja ovat olleet espanjan ja ranskan kreolikielet, joilla on pidetty yllä isäntäkulttuurista poikkeavaa yhteisöllistä elämää. Myös Jamaikalla puhutaan virallisen englannin lisäksi englannin kreolia, jossa on piirteitä afrikkalaisista kielistä, kuten myös espanjasta ja ranskasta.

Puhuttaessa Latinalaisen Amerikan musiikista globalisoituvassa maailmassa puhutaan vähintään yhtä paljon sen välittämästä afrikkalaisesta kuin Amerikan alkuperäiskansojen perinnöstä. Siirtomaaisännät Espanja, Portugali, Ranska ja Englanti ovat jättäneet jälkensä erityisesti korkeakulttuuriin, mutta populaarimusiikkia leimaa erityisesti sen pohja Afrikan musiikkiperinnön värikkäässä, intensiivisessä rytmissä.

Kuva 4: Kalastajaveneitä rannikolla. Sekä Haitin että Dominikaanisen tasavallan väestöstä suurin osa on afrikkalaisperäistä. Haitilla mulatit muodostavat myös maan eliitin. Haiti/ Dominikaaninen tasavalta 1990.

Kuva 5: Jamaikan pocomaniassa naiset – afrikkalaisesta perinteestä poiketen – soittavat rumpuja. Jamaika 1981.

Kuva 6: Jamaikan pocomania-kirkon jäseniä vuotuisten ”herätysjuhlien” aikaan. Uudet jäsenet kastetaan virrassa, jossa papittaret kutsuvat Pyhää Henkeä lippujensa avulla. Jamaika 1981.

Seuraava alaluku >