Afrikan vanhat kuningaskunnat

Jumalkuninkaiden asema Länsi-Afrikassa

Afrikan pienissä löyhärakenteisissa yhteisöissä ei useimmiten tunnettu hallitsijoita tai periytyvää arvoasemaa. Kuitenkin myös kuningaskuntia syntyi eri aikoina eri puolille Afrikkaa. Kehitykseen on vaikuttanut usein esimerkiksi kauppareittien lisääntyminen, jolloin valtakunta on syntynyt markkinakeskusten ympärille. Esimerkiksi Saharan eteläpuolelle syntyneet kuningaskunnat hyödynsivät Saharan kautta käytävää kauppaa.

Afrikan muinaisissa valtioissa oli yleistä käsitys pyhästä kuninkuudesta ja tämä ilmiö on yhä voimissaan joissain yhteisöissä. Tämä pohjautuu uskomukseen, että kansakunnan perustaja ja ensimmäinen hallitsija oli jumala, jonka henki siirtyy jokaiseen uuteen kuninkaaseen tämän noustessa valtaistuimelle. Kuningas oli siis samanaikaisesti sekä maallinen hallitsija että jumala, ja hänestä riippui kansakunnan hyvinvointi. Kun kuningas oli terve ja noudatti käyttäytymissääntöjä ja tapoja, tuli runsas sato, karja lisääntyi ja lapset kasvoivat. Jos taas kuningas sairastui, tiesi se kansalle huonoja aikoja. Tämän vuoksi vanha ja heikko kuningas saatettiin jopa surmata heimon pelastamiseksi.

Vaikka jumalkuninkuutta ei aivan tällaisena enää esiinny Afrikan tasavalloissa, ovat kuitenkin yhteisön päällikön hautajaiset ja uuden päällikön valinta koko heimoa koskeva tapahtuma monine seremonioineen.