Afrikan vanhat kuningaskunnat

Siirtomaavallan vaikutus kuninkaisiin

Nykyisen Beninin tasavallan alueella vaikutti 1600-luvulta alkaen Dahomeyn kuningaskunta. Valtakunnan keskus sijaitsi Abomeyn kaupungissa, jossa ovat vielä nykyäänkin jäljellä Dahomeyn kuninkaalliset palatsit. 1700-luvulta alkaen Dahomey oli mukana orjakaupassa ja vaurastui sen ansiosta. Dahomeyn viimeisen kuninkaan vastarinnasta huolimatta tuli siitä Ranskan siirtomaa ja osa Ranskan Länsi-Afrikkaa vuonna 1894. Näin kävi varsin monelle afrikkalaiselle kuningaskunnalle, kun eurooppalaiset valtiot hankkivat siirtomaita Afrikasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Vaikka suurin osa afrikkalaisista kuningaskunnista hajosi siirtomaavallan aikana, on maanosassa vielä nykyäänkin useita satoja kuningaskuntia. Näistä monet ovat varsin pieniä ja ne omaavat harvoin poliittista valtaa. Joillain alueilla perinteisillä kuninkailla ja eriasteisilla päälliköillä saattaa kuitenkin olla paljon valtaa uskonnollisissa ja heimojen sisäisissä asioissa. Esimerkiksi Ghanan asantet kunnioittavat edelleen perinteisiä kuninkaitaan seremoniallisina johtajina virallisen valtionjohdon rinnalla.

Perinteisten kuningasinstituutioiden asemaa horjuttaa nykyisin myös kristinuskon leviäminen. Eteläisessä ja keskisessä Ghanassa kristinuskolla on jo varsin vahva jalansija ja usko esi-isiin on hiljalleen hiipumassa. Silti päällikkyyden, ’henkimaailman’ ja valtaistuinten yhteyttä pidetään edelleen kiistattomana. Jotkut päällikkösukujen jäsenet, jotka ovat ns. uudestisyntyneitä kristittyjä, kieltäytyvät päällikköviroista, koska he näkevät valtaistuinten ”hoitamiseen” liittyvän esi-isille uhraamisen olevan heidän vakaumuksensa vastaista. Kuitenkaan useimmat heistä eivät kyseenalaista uhraamista päällikön tärkeimpänä tehtävänä.